Puola on jälleen kerran kiinnittänyt huomion puolustuskysymyksiin ehdottamalla Yhdysvalloille panssaroidun divisioonan sijoittamista maaperälleen pysyvästi estääkseen Venäjän valitettavan aloitteen. Hallitus on valmis laittamaan kätensä lompakkoonsa, ehdottaa kahden miljardin euron investointeja infrastruktuuriinja Yhdysvaltojen joukkojen tarpeet, jotka näin otettaisiin käyttöön.
Tämä pyyntö kuitenkin ei suinkaan herätä valtavaa innostusta, joko Yhdysvalloissa tai Euroopassa. Atlantin toisella puolella tämä ehdotus suhtaudutaan hämmentyneenä, koska se on vastoin Trumpin hallinnon pyrkimyksiä, jotka haluavat Euroopan pystyvän ottamaan omaa puolustustaan samalla, kun se luonnollisesti jatkaa varustamistaan amerikkalaisilla kalustoilla. Lisäksi yhdysvaltalaisen panssaridivisioonan sijoittamiseen ja ylläpitoon Euroopassa liittyvät kustannukset ylittävät nopeasti kaksi miljardia euroa, ja Trumpin hallinnolla on muitakin painopisteitä rahoitettavana puolustusbudjetissa.
Sen lisäksi, että Puolan hallitus antoi tämän ilmoituksen yksipuolisesti, Euroopassa useat liittokanslerit ovat ilmaisseet varauksensa ja huolensa Venäjän reaktiosta tällaiseen siirtoon, joka todennäköisesti lisää jännitteitä maanosassa.
Tässä ehdotuksessa on ilmeisesti Puolan hallituksen poliittista laskelmaa, sillä se haluaa jatkuvasti houkutella Washingtonin armoa ja toivoa saavansa Yhdistyneen kuningaskunnan ja Saksan paikan edustavina Yhdysvaltoja EU:ssa. Mutta se korostaa myös todellista mantereen puolustusongelmaa, joka on olemassa nykyään ja jonka poliitikot useimmiten jättävät huomiotta.
Nykyään eurooppalaiset armeijat eivät todellakaan pystyisi vastustamaan Venäjän tavanomaista hyökkäystä, sillä armeijat ovat olleet liian rajoittuneita kylmän sodan päättymisen jälkeen ja varastot ovat keskittyneet matalan ja keskitason konflikteihin. Lisäksi viimeaikaiset Naton harjoitukset ja sijoitukset ovat osoittaneet vaikeudet, joita Yhdysvaltain ja Länsi-Euroopan joukot kohtaavat saavuttaessaan etulinjoja Itä-Euroopassa, koska kuljetusinfrastruktuuri on menettänyt kykynsä siirtää nopeasti sotilasyksiköitä, raskaita ja massiivisia.
Puolan pyyntö ei siis ole merkityksetön sotilaallisesta näkökulmasta, ja se paljastaa jälleen kerran Euroopan asevoimien heikkouden nykyään. Näissä olosuhteissa näyttää ilmeiseltä, että Venäjän joukkojen edessä olevat maat, Baltian maat, Puola ja Romania, suosivat yhteyksiään Yhdysvaltain joukkoihin ja sitä kautta Yhdysvaltain puolustusteollisuuteen.
