Kuten alkuvuodesta usein tapahtuu, on aika arvioida, ja Venäjän ilmailun puolustusteollisuuden tulokset ovat imartelevia. Vuoden aikana Venäjän joukot ovat vastaanottaneet 14 Su-30SM-monitoimihävittäjää, 14 Su-34-hyökkäyshävittäjää, 10 Su-35S-monitoimihävittäjää ja 10 Yak-light-hyökkäys- ja koulutushävittäjää. Näihin 48 uutta laitetta, lisää 8 Su-27 SM3 -ilmavoimahävittäjän modernisoinnin ja määrittelemättömän määrän Mig-31BM- ja Mig31K-torjuntahävittäjiä, joista jälkimmäinen on muunnettu kuljettamaan Kinjhal-hyperääniohjusta.
Strategisen pommikonelaivaston osalta aloitettiin tänä vuonna työ 35–60 yliäänisen pitkän kantaman Tu-22M3M Backfire -pommittajan modernisoimiseksi, 10 uuden Tu-160 Blackjackin strategisen M2-standardin mukaisen pommikoneen rakentamiseksi. M standardi.
Tämän modernisointivaiheen, joka päättyy vuonna 2020 kymmenen vuoden investointiohjelmalla (tai venäjäksi GPV:llä) 2011-2020, tuloksena Venäjän ilma- ja merivoimien nykyaikainen varustusaste on 80 %. Merkittävä nopeus maalle, jonka BKT on edelleen Italian tasolla ja joka ei ole uhrannut lukuja nykyaikaistamiseen. Siten vuonna 2020 Venäjän ilmavoimat ottavat käyttöön 1200 900 hävittäjää ja sieppaajaa, joista yli 2 katsotaan nykyaikaisiksi tai modernisoiduiksi. Tämä on lähes kaksi kertaa enemmän lentokoneita kuin Ison-Britannian, Ranskan, Saksan, Italian ja Espanjan ilmavoimilla yhteensä, näiden maiden bruttokansantuote yhteensä 7 kertaa korkeampi kuin Venäjällä, eikä niillä myöskään ole strategista pommikonelaivastoa.
Luvut ovat sinänsä merkittävästi vertailukelpoisia, kun tarkastellaan panssaroitujen ajoneuvojen, tykistöjärjestelmien, ilmatorjuntajärjestelmien tai helikopterien hankintaa ja modernisointia. Ainoastaan laivasto on tasapainoisempi, kun venäläiset telakat kamppailevat yli 2000 tonnin vetoisten alusten tuottamiseksi.
Siitä huolimatta Venäjä ei osoita heikkouden merkkejä päättäväisyydestään modernisoida ja vahvistaa puolustusvälineitään. Venäjän ja Euroopan sotilaallisen voiman välisen kuilun kasvaessa riippuvuus amerikkalaisten suojelusta kasvaa, vaikka Yhdysvaltojen on omalta osaltaan keskitettävä yhä suurempi osa resursseistaan Kiinan sotilaallisen voiman hillitsemiseen. Dikotomia pitää mielessä näinä sosiaalisten levottomuuksien aikoina…
