Vuodesta 2015 lähtien Yhdysvaltain ilmavoimat ovat jatkuvasti yrittäneet poistaa varastostaan A-10 Thunderbolt II -maahyökkäyskonetta, jota se piti sopimattomana ja liian haavoittuvaisena taistelun vaatimuksille.
Amerikan kongressi peruutti tämän päätöksen toistuvasti, sekä Yhdysvaltain armeijan lobbauksen vuoksi, jolle laite on edelleen välttämätön maajoukkojen läheiselle tuelle, että paikallisten valittujen virkamiesten, jotka ovat päättäneet suojella tukikohtiaan ja teollisia työpaikkojaan.
Joka tapauksessa valmistellessaan vuoden 2020 budjettia, joka esitetään kongressille tänä syksynä, Yhdysvaltain ilmavoimat kieltäytyy poistamasta lentokonetta liikenteestä ja ilmoittaa, ettäse on käytössä vuoteen 2030 asti.
Sellaisenaan Boeing-yhtiö sai uuden noin 240 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen 27 lisäsiiven sarjan tuottamiseksi aiemmin tuotettujen 173 siiven lisäksi lentokoneen käyttöiän pidentämiseksi kyseiseen päivämäärään asti. Itse asiassa 200 Yhdysvaltain ilmavoimien käytössä olevista 290 A-10 Thunderbolt II -koneesta varustetaan uudella vahvistetulla siivellä, jotta ne jatkavat lentämistä seuraavan vuosikymmenen ajan. Ei ole poissuljettua, että jäljellä olevista koneista allekirjoitetaan kolmas sopimus, jonka arvo on arviolta lähes miljardi dollaria, vaikka päätöstä ei ole vielä tehty.
Voimme kuitenkin kyseenalaistaa tällaisen laitteen paikan Yhdysvaltain arsenaalissa, koska tiedämme, että Yhdysvaltain ilmavoimat ovat aloittaneet merkittävän muutoksen valmistautuakseen voimakkaisiin konflikteihin, joihin saattaa liittyä Kiina tai Venäjä. poistaa näin monet vanhat laitteet joita hän pitää sopimattomina tämäntyyppisiin konflikteihin.
Tästä syystä kilpailu koskee valosulkutukilaite on ripustettu, ennen kuin se peruutettiin, tällaista laitetta pidettiin liian haavoittuvaisena nykyaikaisille ilmatorjuntajärjestelmille. Tosiasia on, että esimerkit viimeaikaisista konflikteista ovat osoittaneet, että päähenkilö, jolla on nykyaikainen ilmatorjunta, voi neutraloida vastustajansa ilmavoiman, vaikka sillä itsellään ei olisi ilmavoimia.
Näin on esimerkiksi Donbassissa, jossa Venäjän tukemat ja varustetut separatistit kieltävät ukrainalaisten lentokoneiden lentää alueen yli käyttämällä erilaisia ilmatorjuntajärjestelmiä, kuten lyhyen kantaman Tor ja Pantsir S1 tai keskipitkän kantaman BUK-järjestelmä, joka aiheutti MH117-katastrofin.
Muut esimerkit osoittavat kuitenkin, että ilmavoimat pystyivät neutraloimaan nämä ilmatorjuntapuolustukset, kuten Israelin ilmavoimat toistuvasti osoittivat Syyriassa.
Kaikista viimeaikaisista esimerkeistä käy ilmi, että mitä lähempänä maata lentokone lentää, sitä enemmän se on alttiina useille uhille, joissa yhdistyvät tykit, lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjukset ja kannettavat ilmatorjuntaohjukset, mikä pakottaa lentokoneen lentää useimmat säät yli 5000 metrin korkeudessa, mikä estää lähiilmatuen periaatteen.
Tästä artikkelista on 75 % lukematta. Tilaa lukeaksesi se!
Les Klassiset tilaukset tarjota pääsy
artikkelit täysversiossaanja mainosvapaa,
alkaen 1,99 €. Tilaukset Palkkio tarjoavat myös pääsyn arkisto (yli kaksi vuotta vanhat artikkelit)
