Jälkeen monia viivästyksiä, Saksan vuoden 2020 budjetin esitteli liittopäiville 29. marraskuuta valtiovarainministeri, hyvin konservatiivinen sosiaalidemokraattisen puolueen SPD:n Olaf Scholtz. Se aikoo nostaa maan puolustukseen osoitetun budjetin 45 miljardiin euroon, kun se vuonna 32,4 oli 2014 miljardia euroa. Jos maa on irtautunut tavoitteesta 2 % BKT:stä vuonna 2025, se aikoo edelleen saavuttaa tämän kynnyksen vuonna 2030. , joka on silloin yli 90 miljardia euroa. Ranskan armeijoiden budjetti puolestaan nousi 31:stä euroon 37,5 miljardia euroa samalla ajanjaksolla, mutta tämä summa ei sisällä eläkkeisiin liittyviä kustannuksia, vaikka se sisältyy Saksan talousarvioon. Tasapuolisesti Saksan ja Ranskan puolustustoimiin varattu budjetti on vuonna 2020 olennaisesti samanlainen kuin Saksan 50-luvun alussa tapahtuneen uudelleenaseistumisen jälkeen.
Mutta tämä tilanne ei näytä kestävän kauan. Jos Saksan tavoitteena on saavuttaa 55 miljardin euron budjetti vuonna 2025 eli 1,5 prosenttia BKT:sta, sama kuin Ranskan sotilaallisen ohjelmointilain 2019–2025 tavoite, 2 prosenttia BKT:sta ja 50 miljardia euroa, Useat tekijät uhkaavat tätä Euroopan valtojen vakauden kannalta olennaista tasapainoa. Näin ollen Ranskan asettaman tavoitteen saavuttamiseksi LPM:n budjettia lisätään 1,7 miljardilla eurolla vuodessa vuoteen 2023 asti eli nykyisen presidentin toimikauden ajan, ennen kuin se siirtyy 3 miljardin euron lisäykseen vuonna 2024. ja 2025. Monet ovat siksi oikeutetusti kyseenalaistaneet todelliset mahdollisuudet saada tätä LPM:ää kunnioitettua sen loppuun asti mahdollisen uusi hallitus saapuu Matignoniin vuoden 2022 presidentinvaalien jälkeen.
Mikään ei myöskään näytä viittaavan siihen, että Ranska pyrkisi ylittämään tämän 2 prosentin tavoitteen, joka esitetään poliittisesti optimaalisena tasona puolustusponnistelujen ja taloudellisen kestävyyden välillä. Saksan ja sen 83 miljoonan asukkaan BKT on kuitenkin nykyään 3.700 35 miljardia dollaria eli 2,600 prosenttia enemmän kuin Ranskan 67 2 miljardia dollaria 52 miljoonan asukkaan BKT:ssa. Samoin 74 prosenttia Ranskan bruttokansantuotteesta edustaa nykyään 2,7 miljardia dollaria, kun taas Saksassa se on 2 miljardia dollaria. Itse asiassa säilyttääkseen tämän tasapainon, jota pidetään yhtenä Euroopan rauhan ja turvallisuuden pilareista, Ranskan pitäisi nostaa armeijabudjettinsa XNUMX prosenttiin bruttokansantuotteestaan eikä XNUMX prosenttiin, kuten tänään on tavoitettu.
Huomaa myös, että jos Saksa käytännössä nostaisi puolustusbudjettinsa 2 prosenttiin bruttokansantuotteestaan ja Ranska 2,7 prosenttiin BKT:sta vuonna 2030, molemmilla mailla olisi vuonna 2030 puolustusbudjetti yli 180 miljardia dollaria, toiseksi suurin. Puolustusbudjetti maailmassa nykyään ja luultavasti kolmas vuonna 3, kun otetaan huomioon Kiinan budjetin säännöllinen kasvu. Tämä tekisi mahdolliseksi lisätä merkittävästi investointeja varusteisiin ja muodostaa eurooppalaisen pilarin, joka riittää neutraloimaan kaikki mantereella, myös Venäjältä tulevat uhat, ilman tarvetta turvautua amerikkalaisten joukkojen käyttöön.
Toisaalta, jos Ranska suostuisi jäämään jälkeen puolustusponnisteluissa ja pysymään 2 prosentin tasolla BKT:sta, Berliini asettuisi yksinään maanosan puolustuksen eurooppalaiseksi pilariksi. Tietyt Reinin toisella puolella olevan poliittisen luokan jäsenet ja osa sen puolustusteollisuudesta ovat selvästi ilmoittaneet tämän tavoitteen. Strategisen komponentin puuttuessa Saksan on kuitenkin aina pakko luottaa Yhdysvaltojen strategiseen suojeluun. Itse asiassa se, mikä voisi olla valtava sysäys vahvan ja autonomisen Euroopan rakentamiseen maanosan jännitteiden lieventämiseksi, ei olisikaan muuta kuin jännitteiden voimistaja.
Kuten olemme täällä useaan otteeseen maininneet, Ranskan puolustusponnistelut määräävät nykyään paljon enemmän kuin maan turvallisuus. Kuten vuonna 1938, se edellytti koko Euroopan vyöhykkeen vakautta. Tuntuu nykyään turhalta saarnata Euroopan yhtenäisyydestä puolustusasioissa, jos samaan aikaan maa ei osoita merkittävä investointi tämän tavoitteen hyväksi.