Onko ilmatorjuntatykistöstä tulossa taas uskottava vaihtoehto?

Ilmatorjuntatykistö, kaiken tasoinen, on palaamassa etualalle torjumaan uhkia, joita ohjukset eivät yksin pysty käsittelemään, kuten droonit ja drone-parvet.

Vietnamin sodan aikana Yhdysvaltain asevoimat menettivät lähes 3.750 5.600 lentokonetta ja 15 25 helikopteria. Vaikka pohjoisvietnamilaisilla hävittäjillä ja ohjuksilla oli ratkaiseva rooli, ne yhdessä ampuivat alas vain XNUMX % Yhdysvaltojen menettämistä lentokoneista, kun taas onnettomuudet aiheuttivat XNUMX % kirjatuista tappioista.

Loput 60 % tuli Pohjois-Vietnamin ilmatorjuntatykistöstä, joka oli suurin uhka amerikkalaisille lentokoneille koko sodan ajan. Pohjois-Vietnamin käyttämät Neuvostoliiton ja Kiinan ilmatorjuntapatterit, jotka olivat edullisia hankkia ja suhteellisen helppokäyttöisiä, ampuivat alas 45 % taistelukoneista ja 70 % Yhdysvaltojen taisteluissa tämän konfliktin aikana menettäneistä helikoptereista.

Tämän konfliktin lopussa etusijalle asetettiin kuitenkin ohjuksiin perustuvien ilmatorjuntajärjestelmien suunnittelu, joita pidettiin tehokkaampina ja tarkempina kuin ilmatorjuntatykistö, osittain erinomaisesti hallussa olevien egyptiläisten SA-6-ilmatorjuntajärjestelmien vuoksi. Jom Kippur -sodan aikana vuonna 1973 uusi neuvostovalmisteinen järjestelmä, joka on sekä liikkuva että tehokas ja joka pystyy sieppaamaan keskikorkeudella ja korkealla 30 km:n säteellä lentäviä lentokoneita, ja joka aiheutti merkittäviä ongelmia ja monia menetyksiä Israelin ilmalle konfliktin ensimmäisten päivien aikana.

Itse asiassa 70-luvulla amerikkalaiset ja neuvostoliittolaiset kilpailivat tämäntyyppisten aseiden kehittämiseksi, jolloin Patriot ja SM-2 ilmestyivät Atlantin toiselle puolelle ja S-300 ja Buk Neuvostoliiton alueelle. puolella. Samaan aikaan ilmatorjuntaan tarkoitettujen tykistöjärjestelmien määrä väheni nopeasti näiden pitkän kantaman järjestelmien ja lyhyen kantaman järjestelmien, kuten ranskalais-saksalaisen Rolandin ja Neuvostoliiton SA-8 Osan, hyväksi.

Patriotin ilma- ja ohjuspuolustusjärjestelmä ilmapuolustusjärjestelmä | Puolustusanalyysi | Laseraseita ja suunnattua energiaa
Osana Yhdysvaltain armeijan BIG 5 -ohjelmaa 70-luvun alussa kehitetty Patriot-järjestelmä edustaa ohjuksen ylivaltaa ilmatorjuntatoiminnassa siitä päivästä lähtien.

Kuten aina keihään ja suojakilven välisessä kilpailussa, samalla kun ilmatorjuntaohjuksista tuli yhä tehokkaampia, ilmavoimat varustivat lentokoneensa kyvyillä vastustaa näitä järjestelmiä, olivatpa ne houkuttimia, järjestelmien häiriöitä, lentämistä erittäin alhaisella korkeudella ja suuri nopeus ja jopa varkain, sekä keinot voittaa näitä järjestelmiä ohjaavat tehokkaat tutkat.

Ennen kaikkea 90-luvulta lähtien ns. stand-off-ilma-maa-aseet näyttivät pystyvän pudottamaan taistelukoneella turvalliselta etäisyydeltä eli ilmatorjuntajärjestelmien kantaman ulkopuolelta osumaan kohteeseensa. Itse asiassa voimatasapaino kehittyi uudelleen, ja ilmatorjuntaohjuksia oli vaikea siepata peräkkäisten aseiden kanssa ja joskus jopa halvempia kuin niitä vastaan ​​laukaistut ohjukset.

Kun droonit ja ohjatut raketit ilmestyivät 2000-luvulla, ongelma paheni niin, että ohjusta ei enää pidetty ehdottomana ja lopullisena vastauksena ilmauhkiin.


Tästä artikkelista on 75 % lukematta. Tilaa lukeaksesi se!

Les Klassiset tilaukset tarjota pääsy
artikkelit täysversiossaanja mainosvapaa.

Meta-Defense täyttää 5 vuotta!

LOGO meta Defense 114 Ilmatorjuntajärjestelmä | Puolustusanalyysi | Laseraseita ja suunnattua energiaa

- 20% Classic- tai Premium-tilauksellasi koodilla Metanniv24

Tarjous voimassa 10.-20. uuden Classic- tai Premium-, vuosi- tai viikkotilauksen verkkotilaukselle Meta-Defense-verkkosivustolla.


Jatkoa ajatellen

1 KOMMENTTI

Kommentit on suljettu.

SOSIAALISET VERKOSTOT

Viimeiset artikkelit