Ranskan sotilasohjelmointilain 2019-2025 täytäntöönpano on tähän mennessä ollut kaikkien tarkkailijoiden mielestä esimerkillistä. Se todellakin kunnioitti tarkasti suunniteltuja talousarvion lisäyksiä, mikä oli ensimmäinen harjoituksen perustamisen jälkeen.
Näin ollen armeijan budjetti vuonna 2017 oli vain 32,7 miljardia euroa 43,9 vuoden kriittisen aliinvestoinnin jälkeen, mikä on saattanut Ranskan armeijat romahduksen partaalle. Itse asiassa myönnetyt lisämäärärahat ovat mahdollistaneet asevoimien budjetin nostamisen 2023 miljardiin euroon vuonna 11,2, mikä on 34 miljardia euroa eli 2017 prosenttia enemmän kuin vuoden XNUMX talousarviossa.
Ja jos seuraava LPM 2024-2030 noudattaa ilmoitettuja linjoja, vuoden 2024 budjetti on silloin 46,9 miljardia euroa, eli 43 prosenttia enemmän kuin presidentti Macronin saapuessa Elyséelle.
Jos sotilaiden moraali on kuitenkin ilmeisesti parantunut tänä aikana, jolle on tunnusomaista suuri sotilaallisen kunnon ponnistelu, armeijoiden muoto näyttää pysähtyneen ja jopa tiettyjen jo pitkälti ylitöitä tehneiden varusteiden vaihtaminen, kuten Ranskan laivaston syvänmeren partioveneet A69, ilma- ja avaruusvoimien KC-135 ja armeijan helikopterit, AUzcollen helikopteri näyttävät edelleen kohtaavan tiettyjä vaikeuksia seuraavan LPM:n aikana.
Miksi asevoimat kamppailevat edelleen tällaisella budjetin lisäyksellä käynnistääkseen ohjelmia vanhentuneiden kaluston uusimiseksi, ja kieltäytyvätkö ne kaikki ajatukset seuraavan LPM:n muodon merkittävästä lisäyksestä, jonka pitäisi kuitenkin mahdollistaa lineaarista budjetin kasvua soveltamalla 68–69 miljardin euron vuosibudjetti vuonna 2030, 108 prosentin kasvua?
Kuten usein tapahtuu, tähän tilanteeseen ei ole vain yksi syy, vaan se perustuu pääasiassa kahteen tekijään, jotka heikentävät merkittävästi sen ponnistelujen tehokkuutta, jotka on tehty palauttaakseen armeijalle heidän tehtävänsä edellyttämät hyvitykset ja välineet. Ensimmäinen on suora seuraus 20 vuotta kestäneestä vajaa-investoinneista kaluston uusimiseen, jota osittain kompensoi, mutta vain osittain, armeijoiden muodon ankara tarkistaminen alaspäin.
Toinen on suoraan seurausta tavasta, jolla LPM on suunniteltu, eli monivuotisesta ohjelmasta, joka ilmaistaan nykyisissä euroissa, eikä se siksi pysty sietämään vakavia taloudellisia vaihteluita, kuten vuosina 2022 ja 2023 havaittua inflaation palautumista, mikä on niin sanotusti neutraloinut vuoden 2017 jälkeen tehdyt budjettiponnistelut.
Budjetin seuraukset armeijan kroonisesta aliinvestoinnista
Suurien sotilasvarusteiden, kuten Major Effects -ohjelmien puitteissa hankitun, käyttöikä armeijassa on keskimäärin 30–35 vuotta. Siten kaikki Ranskan laivaston alukset, mutta myös kolmen armeijan lentokoneet tai armeijan panssaroidut ajoneuvot pysyvät käytössä yli 3 vuoden ajan.
Vuoden 2013 valkoisessa kirjassa määritellyn armeijan muodon perusteella kolmen armeijan palveluksessa olevan kaluston kokonaisarvo on kuitenkin uudesta muutoksesta huolimatta lukumäärässä, yksiköissä ja siten myös operaatiosopimuksen täyttämiseen tarvittavassa kalustossa noin 3 miljardia euroa ilmaistuna vuonna 240.
Elinikä on 30 vuotta, joten on tarpeen investoida keskimäärin 8 miljardia euroa vuodessa ohjelmiin, joilla on suuria vaikutuksia ja kehitystyötä, jotta varmistetaan asevoimien kaluston sujuva uusiminen. Näin on nytkin, mutta viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana tämä ponnistelu oli keskimäärin vain 4 miljardia euroa vuodessa, eli 40 prosentin alijäämä ja 4 miljardia euroa vuodessa noin kahdenkymmenen vuoden ajan 2000–2020 rauhanhyötyjen alttarilla.
Saman ajanjakson aikana armeijat olivat paradoksaalisesti usein suuressa kysynnässä, ja monet ulkoiset interventiot pakottivat ne ylikuluttamaan kalustonsa potentiaalia. Itse asiassa armeijat eivät vain onnistuneet uusimaan kalustoa järkevällä tavalla, vaan niiden oli reagoitava suureen operatiiviseen toimintaan, joka heikensi laivastoaan entistä nopeammin.
Loppujen lopuksi tämä johti lähes 80 miljardin euron investointivajeeseen vuonna 2020, jotta uusittaisiin kaikki laitteet, jotka olisi pitänyt uusia viimeisten 20 vuoden aikana, mikä selittää suurelta osin joukkojen kestävyyden puutteen, etenkin jos kyseessä on korkea intensiteetti, kuten useat äskettäiset mietinnöt ovat osoittaneet parlamentaarikkojen, jotka ovat nyt paljon vauhdikkaampia kansainvälisissä yhteyksissä.
Mitä armeijaan tulee, he ovat jatkuvasti toistaneet 2000-luvun puolivälistä lähtien, että heidän oli pakko kuluttaa omat reservinsä vastatakseen operatiiviseen paineeseen riittävien investointien puuttuessa, mutta heitä ei varsinaisesti kuunneltu ennen kuin uhkauksista tuli paljon painavampia ja käsin kosketeltavampia yleisen mielipiteen kautta.
Näissä olosuhteissa ymmärrämme, että LPM 2019-2024 aikana myönnetty budjettiylijäämä, vaikka se olisikin huomattava, on toistaiseksi mahdollistanut vain kaluston uusimiseen liittyvien investointien palauttamisen tasapainopisteeseensä eli 8 miljardiin euroon vuodessa.
Sen vuoksi se sallii nykyään vain kaluston uusimisen normaaliin tahtiin eli 30 vuoden vauhtiin, mikä selittää sen, miksi armeijoiden budjetissa ei evoluutiosta huolimatta nykyään voida harkita muodon lisäämistä eikä edes armeijoiden kunnostamista lyhyen tai keskipitkän aikavälin aikataulussa.
Tämän tarpeen täyttämiseksi olisi lisättävä merkittävästi budjettiponnisteluja, samalla kun otetaan huomioon, että suurin osa panostuksista suunnattaisiin aluksi vanhentuneiden laitteiden uusimiseen ja vaurioiden korjaamiseen kaudelta 2000-2020, mikä on todennäköisesti suurelta osin seuraavan LPM:n tavoite, ainakin armeijan toimesta.
Kuinka inflaatio haittaa vakavasti sotilaallisia investointeja?
Huolimatta siitä, että talousarviomäärärahat muuttuvat erittäin merkittävästi vuoteen 2030 mennessä, tämä ei välttämättä riitä toisen äskettäin uudelleen esiin tulleen tärkeän parametrin, inflaation, vuoksi. Itse asiassa perinteisesti LPM:t suunnitellaan ja ilmaistaan nykyisissä euroissa ottamatta huomioon muita taloudellisia parametreja, kuten velan kehitystä, talouskasvua ja, mikä näyttää kiusallisempaa, inflaatiota.
Tämä artikkeli on tarkoitettu vain tilaajille
Les Klassiset tilaukset tarjota pääsy
kaikki artikkelit ilman mainoksia, alkaen 1,99 €.
Uutiskirjeen tilaus
Rekisteröidy Meta-Defense-uutiskirje vastaanottaa
uusimmat muotiartikkelit päivittäin tai viikoittain
Puolustusministeriön on luotava kaluston modernisointiin kissa, johon kansalaiset voisivat investoida verohyvityksen avulla.
Tämä ei todellakaan ole mahdollista, koska se merkitsisi sitä, että kansalaiset saisivat valita verojensa käytön, koska kyse olisi veroilla rahoitetun valtion menon korvaamisesta suoraan valtion budjetin kiertämisestä tulevalla verovähennyksellä. Ja jos tekisimme tämän armeijalle, miksi ei kouluille, sairaaloille, oikeuslaitokselle, kulttuurille tai metsämansikoiden suojelulle)), siitä tulisi hyvin nopeasti anarkia ilman nimeä.
Ja jos merkitsisimme varajäsenemme Metaan?……
Ehkäpä rauhoittavampi strateginen visio voisi ilmaantua?…
On niitä, jotka ovat 😉
[…] […]
[…] 20. maaliskuuta 2023 3 […]
[…] 68 miljardia euroa vuonna 2030, kun se vuonna 43 oli 2023 miljardia euroa. Tämä uusi LPM mahdollistaa monessa suhteessa pidentää vuonna 2017 aloitettua armeijoiden jälleenrakentamista kahdenkymmenen vuoden aliinvestointien vakavan heikkenemisen jälkeen [ …]
[…] Ranskan armeijoiden budjetti oli 32,7 miljardia euroa ennen LPM:ää 2019–2025, nyt se on 44 miljardia euroa, mikä on 11 miljardia euroa vuodessa […]